Blogiteksti 2

Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Petri Riikosen artikkelin otsikko on myös mielenkiintoinen kysymys. Aivan kaikkea ei luonnollisestikkaan voi oppia tai tietää, mutta Riikonen kertoo  yleissivistävän koulutuksen hienouden olevan siinä, että jokainen saa perustietopohjan, jonka päälle jokainen voi omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan kasata lisää. Pidemmälle mentäessä oman ammatin ammatilliseen kirjoon kuuluvista asioita ei tulisi kysyä moista, sillä se heikentää ammattiosaamista, ei kirurgikaan voi mennä leikkaussaliin anatomian kirjan kanssa. Perustietopohja on oltava hallussa ja Riikonen kertookin, että perustietopohja ei synny ilman tietojen painamista mieleen.

 

Riikonen kuvaa nettiä tiedon varastona. Hän kertoo myös, että osaavasti käytettynä netti on erinomainen väline tietojen tarkastamiseen, päivittämiseen ja oman aiemman tietouden lisäämiseen. Perustietopojaakin voi Riikosen mukan opetella netistä, mutta tiedonosien merkitystä ja eri tietolähteiden luotettavuutta on hankalampi arvioida. Kuten edellisessä artikkelissa todettiin, että nettilähteiden luotettavuuteen tulee suhtautua kriittisesti, riippuen luonnollisesti tieton tarjoajasta ja sivuston virallisuudesta. Artikkelista tulee ilmi, että Riikonen selvästikkin pitää nettiä tiedon varastona ja että netti ei voi korvata koulutusta pätevien asiantuntijoiden luomiseksi. Olen täysin samaa mieltä, että teknologia ei voi korvata opetusta. En edes halua kuvitella tilannetta, että kaikki opetus tapahtuisi netin välityksellä, ei ainakaan soitonopetuksen piirissä, mutta kenties muulla saralla etäopetus voisi olla toimivampaa. Eri koulut ovat kokeilleet soittotuntien pitämistä etäopetuksena, mutta tunnit ovat aina pitäneet sisällään hieman teknisiä hankaluuksia mm. äänen viiveen suhteen, joka taas sulkee pois yhdessä soiton, mikä on tärkeää soitonopetuksessa.

 

Toisessa artikkelissa pohdittiin, että mihin koulut saavat pakottaa oppilaitaan verkkopalvelujen käytön osalta ja mihin eivät. Olen itsekin miettinyt paljon juurikin, että miksi oppilaita pakotetaan käyttämään kaikenmaailman verkkopalveluja. Nykyään operaattorit kertovat 3g-verkon ylettyvän suomen joka kolkkaan, mutta vaikka kaikille tulisi taata nettiyhteys, ei sitä joka paikkaan ole yksinkertaisesti saatavilla. Toisekseen kaikilla ei ole varallisuutta yhteyden hankkimiseen tai välineisiin, joilla käyttää yhteyttä. Tästä huolimatta koulut ja opettajat informoivat internetin välityksellä tapahtumista, sen sijaan, että käytössä olisi vanha kunnon reissuvihko. Ymmärrän, että tämä on huomattavasti helpompi tie informoida oppilaita ja vanhempia tapahtumista, mutta ennen kaikkea pitää oppilaiden vanhemmat hyvällä lastensa koulunkäynnistä. Kirjoituksessa tuotiin esiin myös kaupallisuustermi, joka on hyvä aspekti tähän hetkeen, kun kaikki tuntuu menevän kaupallisempaa linjaan. Kaiken pitäisi olla uutta ja uusinta, mutta kaikilla meillä ei ole varaa moiseen, joka tarkoittaisi sitä, että koulun tulisi tarjota välineet, jos koulu velvoittaa toimimaan tietyllä tavalla. Tänä päivänä oletetaan ihmisillä olevan kaikki laitteet. Toisaalta palveluiden keskittämisessä yhteen paikkaan on puolensakin, että tieto löytyy aina samasta paikasta, eikä kulkeudu monia tietolähteitä kautta perille, jos koskaan. Artikkelin lopuksi siinä kannustetaan ihmisiä miettimään näiden palveluiden käyttöä ja mahdollisuutta. On totta, että koulun käynti helpottuisi huomattavasti, jos informaatio löytyisi aina yhtestä paikasta ja ajallaan, mutta toimii ajatuksena paremmin, entä käytännössä. Luulen, että kokoajan ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan.

 

Viitteet:

http://blogi.somy.fi/pilvipalveluista-haaste-koululle

http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-kaikki-loytyy-netista

Blogiteksti 1

Tunneilla käydyt keskustelut olivat paljolti sitä, että ymmärrämme teknologia tarpeen, mutta emme siinä mittapuussa kuin luennoilla esitettiin tarpeelliseksi. Musiikin opetuksen puolella näimme vuorostaan elokuvat, powerpointin ja wordin käytön esitelmiä varten tarpeelliseksi, mutta emme todellakaan ipadin kitarasovelluksella ja muilla vastaavilla sovelluksilla soittamista.

 

Omassa työssäni soitonopettajana olen päivittäin tekemisissä nuotinnusohjelmien kanssa materiaalin työstämisen puolesta, mutta tämän lisäksi en tietokoneen hyödyntämistä varsinaisessa soitonopetuksessa näe tarpeelliseksi kuin äänen toistamiseen, sillä jos opettaja toistaa oppitunnin youtubesta, mihin häntä tarvittaisiin. Kerran olen joutunut kokemaan, että opettaja on laittanut soittotunnilla blues-klinikan pyörimään youtubesta ohjeistaen “soita perässä” ja voin kertoa, että touhu ei ollut mielekästä, ja toisekseen miksi ihmeessä olisin vaivautunut koululle asti opettelemaan bluesia youtubesta, kun olisin voinut sen tehdä täällä kotonakin. Jos tämä olisi toistunut seuraavalla tunnilla, soittotunnit olivat loppuneet siihen paikkaan, mutta onneksi ei toistunut.

 

Henkilökohtaisesti en tuntenut mielekkyyttä istua tvt-luennoilla, sillä koin tuntien olevan pääosin tekniikan pakkotuputtamista lapsille ja nuorille sekä apple-hypetystä. Ei etenkään ollut mielekästä katsoa aamu tv:n lähetyksessä, kun ala-aste-ikäiset esittelevät ipadeja, kun en näe imovien käyttöä ja ylipäätään näyttöön tuijottamista millään tavalla tarpeelliseksi vielä siinä iässä. Kaikki tämä johtuu paljolti sitä, että pidä laitteiden parissa hääräämisestä, eikä aihe minua juuri kiinnosta. En tuomitse teknologiaa, sillä emme voisi elää ilman sitä, mutta tuomitsen sen, että lapset istutetaan liian aikaisin tietokoneiden eteen, sen sijaan, että heidät laitettaisiin työstämään jotain käsillänsä. Ennen kaikkea kohtuus kaikessa. Itse olen kasvanut tietokoneiden parissa, mutta tietokone ei ole koskaan näytettyt suurinta roolia elämässäni. Voin kuitenkin myöntää, että ikävä saattaisi tulla, jos koneet kaatuisivat ja teknologia romahtaisi, mutta selviäisin kyllä. Hyviä puolia sivustoista löytyy myös rutkasta esimerkiksi laajasti erinäisten verkkopalvelujen tarjoaminen, kuten pankki, kelan palvelut ja monen sorttisia kauppoja äänilevyistä ja armeijan ylijäämätavaroiden kautta ruokakauppoihin ja mihin lie, jotka helpottavat suuresti asioita ja tekevät välimatkoja pienemmiksi, jolloin ei tarvitse juuri kotioveltaan poistua, mutta siinäkin on taas omat puolensa, kunhan ihminen ei täysin eristäydy maailmasta tai opi aina kaiken tapahtuvat tässä ja nyt, tietenkään unohtamatta sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutustaitoja kasvotusten muiden ihmisten kanssa.

 

Kerron joitain ajatuksia näistä muutamista blogeista ja kirjoituksista. Valitsin summissa kaksi blogia, jotka molemmat sattuivat olemaan ytimekkäitä ja hieman samoilla linjoilla teknologian suhteen kuin olen itsekin. Ensimmäinen oli Carita Kiilin Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. Kirjoituksessa silmääni pisti erityisesti kohta, jossa Kiili kertoo internettiä käytettäessä kirjoitelman lähteenä, on vaarana, että työskenteleminen jää leikkaa-liimaa -tyyliseksi pinnalliseksi faktojen kopioimiseksi. Tänä päivänä internet suo niin paljon mahdollisuuksia plagioinnille, sillä kaikki löytyy netistä. Lehdet ovatkin uutisoineet, että viimevuosina plagiointi opinnäytetöissä ja graduissa on lisääntynyt huomattavasti. Tiedon ja lähteiden löytyminen internetistä on todella hienoa, mutta loppujen lopuksi se on ihmisestä itsestään kiinni ymmärtääkö, että missä plagioinnin ja lähdetekstin reflektoinnin rajat piilevät, unohtamatta ihmisen omaa kykyä luoda omaa tekstiä ja ajatuksia niiden pohjalta. Kiili myös kertoo, että nuorten usein ajatellaan hallitsevan internetin köytö ja useimmat osaavatkin käyttää internettiä taitavasti käytännön asioiden selvittämiseen sekä verkostoitumiseen, mutta hän kertoo erilaisten ilmiöiden tutkimisen netissä vaativan kuitenkin korkeamman asteen ajattelutaitoja. Luulen, että oppiaineena tämä olisi hyvä aihe, sillä tietokonetta olisi hyvä oppia käyttämään myös työvälineenä, eikä turhuuden puimiseen, sillä tietokone tuo mukanaan paljon pieniä häiritseviä tekijöitä, kuten katompa tässä välissä sähköpostin ja facebookkiin pitäisi päivittää “koulutehtävän kimpussa”, mitähän telkku.com kertoo päivän tv:n annista, tähän väliin kerkeää helposti yhden miinaharavan pelata, mutta entäpä päivän uutiset ja uusimmat julkkisjuorut jne, joten tietokoneila työskenteleminen vaatii myös omaa keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta. Yhdyn myöskin Kiilin kertomaan lähteiden hakemisen sekä niiden kyseenalaistamisen tärkeyteen, joka on varsin haasteellista, jos ei pysähdytä siihen ensimmäiseen Wikipedia –artikkeliin.

 

Toinen blogi, jonka satuin avaamaan oli Anne Ronkaan kirjoittama blogi pohjautuen Harto Rönkaan artikkeliin Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?. Ronkaan blogin ainoa kuva ja sen teksti saa minut toteamaan ja myöntämään, että vaikka olen välillä kovinkin teknologian vastainen, olen luisumassa kokoajan enemmän ja enemmän teknologian hyödyntäjäksi. Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, kunhan tilanne ei mene siihen, että olemme yht’äkiä teknologian renkiä. Blogin kuvassa on siis liitutaulu, jossa on pohdiskeltu arvoja ja kuvatekstissä lukee “Arvopohdiskelua liidulla. Älykännyllä nettiin. Vanha teknologia toimii uuden kanssa.”. Täytyy myöntää, että samanlainen operaatio on tullut tehtyä työnpuitteissa monestikkin, kun kopiokonetta ei ole ollut käytettävissä, eli ensin olen kirjoittanut nuotin käsin, jonka jälkeen olen ottanut nuotista kuvan, lähettänyt sen sähköpostiin, avannut tietokoneella ja tulostanut oppilaalle. Hieman monimutkaisempaa kuin kopiokoneen kanssa, mutta toimii, jos muita mahdollisuuksia tulostamiseen ei ole. Rongas on kertoo tekniikan sulautuvan ihmisten toimintaan ja yhdistävän meitä, jolla voi helposti tehdä paljon hyvää sekä yksilön että yhteisön oppimisen hyväksi. Rongas ei tyrmää vallallaan olevaa muutosta vaan kertoo aina tunnustaneen vallitsevat olosuhteet sekä blogista käy ilmi, että hän ajattelee tekniikan kehittämisen työvälineenä tarpeelliseksi ja että niiden käyttöä työvälineenä tulisi liittää aineisiin kouluissakin. Tosiasia on, että muutosta pelätään ja vanhasta pyritään pitämään mahdollisimman lujasti kiinni, johon syyllistyn kyllä itsekin, mutta muutosta tapahtuu jatkuvasti ja se on väistämätöntä.

 

Viitteet

Kiili, C. (2012). Väitös: 25.8. Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/08/tiedote-2012-08-17-12-06-53-863777

Röngas, A. (2011). Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa? http://opeblogi.blogspot.fi/2011/10/vastahangan-vuori-ja-esteiden-suo-miksi.html