Tunneilla käydyt keskustelut olivat paljolti sitä, että ymmärrämme teknologia tarpeen, mutta emme siinä mittapuussa kuin luennoilla esitettiin tarpeelliseksi. Musiikin opetuksen puolella näimme vuorostaan elokuvat, powerpointin ja wordin käytön esitelmiä varten tarpeelliseksi, mutta emme todellakaan ipadin kitarasovelluksella ja muilla vastaavilla sovelluksilla soittamista.

 

Omassa työssäni soitonopettajana olen päivittäin tekemisissä nuotinnusohjelmien kanssa materiaalin työstämisen puolesta, mutta tämän lisäksi en tietokoneen hyödyntämistä varsinaisessa soitonopetuksessa näe tarpeelliseksi kuin äänen toistamiseen, sillä jos opettaja toistaa oppitunnin youtubesta, mihin häntä tarvittaisiin. Kerran olen joutunut kokemaan, että opettaja on laittanut soittotunnilla blues-klinikan pyörimään youtubesta ohjeistaen “soita perässä” ja voin kertoa, että touhu ei ollut mielekästä, ja toisekseen miksi ihmeessä olisin vaivautunut koululle asti opettelemaan bluesia youtubesta, kun olisin voinut sen tehdä täällä kotonakin. Jos tämä olisi toistunut seuraavalla tunnilla, soittotunnit olivat loppuneet siihen paikkaan, mutta onneksi ei toistunut.

 

Henkilökohtaisesti en tuntenut mielekkyyttä istua tvt-luennoilla, sillä koin tuntien olevan pääosin tekniikan pakkotuputtamista lapsille ja nuorille sekä apple-hypetystä. Ei etenkään ollut mielekästä katsoa aamu tv:n lähetyksessä, kun ala-aste-ikäiset esittelevät ipadeja, kun en näe imovien käyttöä ja ylipäätään näyttöön tuijottamista millään tavalla tarpeelliseksi vielä siinä iässä. Kaikki tämä johtuu paljolti sitä, että pidä laitteiden parissa hääräämisestä, eikä aihe minua juuri kiinnosta. En tuomitse teknologiaa, sillä emme voisi elää ilman sitä, mutta tuomitsen sen, että lapset istutetaan liian aikaisin tietokoneiden eteen, sen sijaan, että heidät laitettaisiin työstämään jotain käsillänsä. Ennen kaikkea kohtuus kaikessa. Itse olen kasvanut tietokoneiden parissa, mutta tietokone ei ole koskaan näytettyt suurinta roolia elämässäni. Voin kuitenkin myöntää, että ikävä saattaisi tulla, jos koneet kaatuisivat ja teknologia romahtaisi, mutta selviäisin kyllä. Hyviä puolia sivustoista löytyy myös rutkasta esimerkiksi laajasti erinäisten verkkopalvelujen tarjoaminen, kuten pankki, kelan palvelut ja monen sorttisia kauppoja äänilevyistä ja armeijan ylijäämätavaroiden kautta ruokakauppoihin ja mihin lie, jotka helpottavat suuresti asioita ja tekevät välimatkoja pienemmiksi, jolloin ei tarvitse juuri kotioveltaan poistua, mutta siinäkin on taas omat puolensa, kunhan ihminen ei täysin eristäydy maailmasta tai opi aina kaiken tapahtuvat tässä ja nyt, tietenkään unohtamatta sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutustaitoja kasvotusten muiden ihmisten kanssa.

 

Kerron joitain ajatuksia näistä muutamista blogeista ja kirjoituksista. Valitsin summissa kaksi blogia, jotka molemmat sattuivat olemaan ytimekkäitä ja hieman samoilla linjoilla teknologian suhteen kuin olen itsekin. Ensimmäinen oli Carita Kiilin Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. Kirjoituksessa silmääni pisti erityisesti kohta, jossa Kiili kertoo internettiä käytettäessä kirjoitelman lähteenä, on vaarana, että työskenteleminen jää leikkaa-liimaa -tyyliseksi pinnalliseksi faktojen kopioimiseksi. Tänä päivänä internet suo niin paljon mahdollisuuksia plagioinnille, sillä kaikki löytyy netistä. Lehdet ovatkin uutisoineet, että viimevuosina plagiointi opinnäytetöissä ja graduissa on lisääntynyt huomattavasti. Tiedon ja lähteiden löytyminen internetistä on todella hienoa, mutta loppujen lopuksi se on ihmisestä itsestään kiinni ymmärtääkö, että missä plagioinnin ja lähdetekstin reflektoinnin rajat piilevät, unohtamatta ihmisen omaa kykyä luoda omaa tekstiä ja ajatuksia niiden pohjalta. Kiili myös kertoo, että nuorten usein ajatellaan hallitsevan internetin köytö ja useimmat osaavatkin käyttää internettiä taitavasti käytännön asioiden selvittämiseen sekä verkostoitumiseen, mutta hän kertoo erilaisten ilmiöiden tutkimisen netissä vaativan kuitenkin korkeamman asteen ajattelutaitoja. Luulen, että oppiaineena tämä olisi hyvä aihe, sillä tietokonetta olisi hyvä oppia käyttämään myös työvälineenä, eikä turhuuden puimiseen, sillä tietokone tuo mukanaan paljon pieniä häiritseviä tekijöitä, kuten katompa tässä välissä sähköpostin ja facebookkiin pitäisi päivittää “koulutehtävän kimpussa”, mitähän telkku.com kertoo päivän tv:n annista, tähän väliin kerkeää helposti yhden miinaharavan pelata, mutta entäpä päivän uutiset ja uusimmat julkkisjuorut jne, joten tietokoneila työskenteleminen vaatii myös omaa keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta. Yhdyn myöskin Kiilin kertomaan lähteiden hakemisen sekä niiden kyseenalaistamisen tärkeyteen, joka on varsin haasteellista, jos ei pysähdytä siihen ensimmäiseen Wikipedia –artikkeliin.

 

Toinen blogi, jonka satuin avaamaan oli Anne Ronkaan kirjoittama blogi pohjautuen Harto Rönkaan artikkeliin Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?. Ronkaan blogin ainoa kuva ja sen teksti saa minut toteamaan ja myöntämään, että vaikka olen välillä kovinkin teknologian vastainen, olen luisumassa kokoajan enemmän ja enemmän teknologian hyödyntäjäksi. Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, kunhan tilanne ei mene siihen, että olemme yht’äkiä teknologian renkiä. Blogin kuvassa on siis liitutaulu, jossa on pohdiskeltu arvoja ja kuvatekstissä lukee “Arvopohdiskelua liidulla. Älykännyllä nettiin. Vanha teknologia toimii uuden kanssa.”. Täytyy myöntää, että samanlainen operaatio on tullut tehtyä työnpuitteissa monestikkin, kun kopiokonetta ei ole ollut käytettävissä, eli ensin olen kirjoittanut nuotin käsin, jonka jälkeen olen ottanut nuotista kuvan, lähettänyt sen sähköpostiin, avannut tietokoneella ja tulostanut oppilaalle. Hieman monimutkaisempaa kuin kopiokoneen kanssa, mutta toimii, jos muita mahdollisuuksia tulostamiseen ei ole. Rongas on kertoo tekniikan sulautuvan ihmisten toimintaan ja yhdistävän meitä, jolla voi helposti tehdä paljon hyvää sekä yksilön että yhteisön oppimisen hyväksi. Rongas ei tyrmää vallallaan olevaa muutosta vaan kertoo aina tunnustaneen vallitsevat olosuhteet sekä blogista käy ilmi, että hän ajattelee tekniikan kehittämisen työvälineenä tarpeelliseksi ja että niiden käyttöä työvälineenä tulisi liittää aineisiin kouluissakin. Tosiasia on, että muutosta pelätään ja vanhasta pyritään pitämään mahdollisimman lujasti kiinni, johon syyllistyn kyllä itsekin, mutta muutosta tapahtuu jatkuvasti ja se on väistämätöntä.

 

Viitteet

Kiili, C. (2012). Väitös: 25.8. Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/08/tiedote-2012-08-17-12-06-53-863777

Röngas, A. (2011). Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa? http://opeblogi.blogspot.fi/2011/10/vastahangan-vuori-ja-esteiden-suo-miksi.html

Advertisements