Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Petri Riikosen artikkelin otsikko on myös mielenkiintoinen kysymys. Aivan kaikkea ei luonnollisestikkaan voi oppia tai tietää, mutta Riikonen kertoo  yleissivistävän koulutuksen hienouden olevan siinä, että jokainen saa perustietopohjan, jonka päälle jokainen voi omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan kasata lisää. Pidemmälle mentäessä oman ammatin ammatilliseen kirjoon kuuluvista asioita ei tulisi kysyä moista, sillä se heikentää ammattiosaamista, ei kirurgikaan voi mennä leikkaussaliin anatomian kirjan kanssa. Perustietopohja on oltava hallussa ja Riikonen kertookin, että perustietopohja ei synny ilman tietojen painamista mieleen.

 

Riikonen kuvaa nettiä tiedon varastona. Hän kertoo myös, että osaavasti käytettynä netti on erinomainen väline tietojen tarkastamiseen, päivittämiseen ja oman aiemman tietouden lisäämiseen. Perustietopojaakin voi Riikosen mukan opetella netistä, mutta tiedonosien merkitystä ja eri tietolähteiden luotettavuutta on hankalampi arvioida. Kuten edellisessä artikkelissa todettiin, että nettilähteiden luotettavuuteen tulee suhtautua kriittisesti, riippuen luonnollisesti tieton tarjoajasta ja sivuston virallisuudesta. Artikkelista tulee ilmi, että Riikonen selvästikkin pitää nettiä tiedon varastona ja että netti ei voi korvata koulutusta pätevien asiantuntijoiden luomiseksi. Olen täysin samaa mieltä, että teknologia ei voi korvata opetusta. En edes halua kuvitella tilannetta, että kaikki opetus tapahtuisi netin välityksellä, ei ainakaan soitonopetuksen piirissä, mutta kenties muulla saralla etäopetus voisi olla toimivampaa. Eri koulut ovat kokeilleet soittotuntien pitämistä etäopetuksena, mutta tunnit ovat aina pitäneet sisällään hieman teknisiä hankaluuksia mm. äänen viiveen suhteen, joka taas sulkee pois yhdessä soiton, mikä on tärkeää soitonopetuksessa.

 

Toisessa artikkelissa pohdittiin, että mihin koulut saavat pakottaa oppilaitaan verkkopalvelujen käytön osalta ja mihin eivät. Olen itsekin miettinyt paljon juurikin, että miksi oppilaita pakotetaan käyttämään kaikenmaailman verkkopalveluja. Nykyään operaattorit kertovat 3g-verkon ylettyvän suomen joka kolkkaan, mutta vaikka kaikille tulisi taata nettiyhteys, ei sitä joka paikkaan ole yksinkertaisesti saatavilla. Toisekseen kaikilla ei ole varallisuutta yhteyden hankkimiseen tai välineisiin, joilla käyttää yhteyttä. Tästä huolimatta koulut ja opettajat informoivat internetin välityksellä tapahtumista, sen sijaan, että käytössä olisi vanha kunnon reissuvihko. Ymmärrän, että tämä on huomattavasti helpompi tie informoida oppilaita ja vanhempia tapahtumista, mutta ennen kaikkea pitää oppilaiden vanhemmat hyvällä lastensa koulunkäynnistä. Kirjoituksessa tuotiin esiin myös kaupallisuustermi, joka on hyvä aspekti tähän hetkeen, kun kaikki tuntuu menevän kaupallisempaa linjaan. Kaiken pitäisi olla uutta ja uusinta, mutta kaikilla meillä ei ole varaa moiseen, joka tarkoittaisi sitä, että koulun tulisi tarjota välineet, jos koulu velvoittaa toimimaan tietyllä tavalla. Tänä päivänä oletetaan ihmisillä olevan kaikki laitteet. Toisaalta palveluiden keskittämisessä yhteen paikkaan on puolensakin, että tieto löytyy aina samasta paikasta, eikä kulkeudu monia tietolähteitä kautta perille, jos koskaan. Artikkelin lopuksi siinä kannustetaan ihmisiä miettimään näiden palveluiden käyttöä ja mahdollisuutta. On totta, että koulun käynti helpottuisi huomattavasti, jos informaatio löytyisi aina yhtestä paikasta ja ajallaan, mutta toimii ajatuksena paremmin, entä käytännössä. Luulen, että kokoajan ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan.

 

Viitteet:

http://blogi.somy.fi/pilvipalveluista-haaste-koululle

http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-kaikki-loytyy-netista

Advertisements